Valmistautumista lähtöön - työharjoittelu AIESECin kautta Meksikossa
(In English below)
Alkaa taas olemaan lähdön hetki ovella. Muutaman päivän päästä astun lentokoneeseen ja lennän valtameren yli 20 miljoonan asukkaan Mexico Cityyn, jossa vietän seuraavan vuoden. Tässä blogissa koitan päivitellä kuulumisiani niin päivittäisestä elämästäni Mexico Citystä, kuin työharjoittelustanikin. Blogin nimi viittaa taas aikaisempien pidempien ulkomailla oleskelujen blogeihin (Japanista, Granadasta, Serbiasta). Ehkä olisi ollut jo aika koota kaikki yhteen blogiin, mutta pysytään nyt vanhassa kaavassa, jos vaikka joku tuleva Meksikoon harjoitteluun lähtevä tänne eksyisi.
Tulen siis työskentelemään Sales Specialist -tittelillä start upissa, jossa tehtäväni on tehdä myyntiä niin USAn kuin Meksikonkin markkinoille. Tarkemmin työstäni kirjoitan sitten, kun on itsellänikin hieman enemmän kokemusta ja tietoa. Hakuprosessi oli osaltani aika helppo, sillä olen itse ollut aktiivisena AIESECissa, joten käytännössä harjoittelupaikkani löytämistä nopeuttivat kontaktini. Hain ensin AIESECin sivuilla eri harjoittelupaikkoihin. Sivuilla pitää täyttää hieman omia tietoja ja ladata oma CV, minkä jälkeen voi jo hakea paikkoihin ympäri maailmaa.
Meksikolainen AIESEC-ystäväni otti kuitenkin minuun sattumalta yhteyttä ennen kuin ehdin kuulla mistään hakemistani harjoittelupaikoista. Hän kysyi milloin olen tulossa Meksikoon ja kerroin itseasiassa etsiväni juuri harjoittelupaikkaa. Hän pyysi sitten minua lähettämään hänelle CV:ni. Muutaman päivän päästä ystäväni paikallisessa AIESECissa työharjoitteluista vastaava poika ottikin minuun yhteyttä kysyäkseen millaista harjoittelupaikkaa etsin, ja tästä parin päivän päästä hän kertoi lähettäneensä CV:ni yhteen yritykseen. Yrityksen osalta sitten minulla oli kolme haastattelua. Ensin toimitusjohtajan kanssa, sitten USAssa asuvan esimieheni kanssa ja viimeiseksi vielä espanjaksi HR-osaston kanssa. Noin minuutti HR-haastattelun loppumisen jälkeen sain jo sähköpostia, että paikka on minun, mutta halusin vielä selvittää muutaman huolen omalta puoleltani (lähinnä omaan kehitykseeni liittyen ja harjoittelun soveltuvuudesta urasuunnitelmiini), joten skypetin vielä kerran toimitusjohtajan kanssa. Hän vastasi huoliini, joten otin paikan vastaan!
Otettuani harjoittelupaikan vastaan, alkoi AIESEC hoitaa paperisotaa viisumiani varten. Noin kuukauden jälkeen sain kotiini paketin UPSilta, joka sisälsi paksun nipun papereita viisumia varten. Meksikon suurlähetystön sivuilta sain tulostettua itse viisumihakemuksen, jonka täytettyäni kävin ottamassa valokuvat ja varasin sähköpostilla tapaamisen haastatteluun suurlähetystöön. Itse haastattelu meni hyvin nopeasti. Minulta ei kyselty hirveästi oikeastaan mitään, sillä AIESECin papereista kävi kaikki ilmi. Minusta otettiin valokuvat ja sormenjäljet samalla kun haastattelijani kertoi innoissaan Mexico Citystä minulle espanjaksi. Puoli tuntia sen jälkeen, kun olin astunut sisään suurlähetystöön, lähdin viisumi kourassa.
AIESEC oli neuvonut minua ostamaan lentoliput vasta viisumin saatuani, minkä takia kuitenkin lähtö myöhästyi viikolla. Päädyin ostamaan lentoni kahdessa erässä; lennän ensin Reykjavikin kautta Bostoniin ja sitten Bostonista Mexico Cityyn. Tämä tuli loppujen lopuksi kaikkein halvimmaksi, sekä järkevämmäksi -- muut vaihtoehdot olisivat vaatineet n. 45 tunnin matkustamista... Nyt matkani kestää kokonaisuudessaan n. 20 h. Koska matkustan USAn kautta, jouduin myös hankkimaan netistä ESTAn edellisen vanhennuttua vanhan passin kanssa. Vakuutuksen olisin myös saanut AIESECin kautta ostettua, mutta päädyin kuitenkin ottamaan kotimaisen vakuutuksen koko vuodelle.
Kaikki lähtövalmistelut näyttää siis olevan hyvällä mitalla, ainut jännittävä asia on vielä asuminen... Aluksi AIESEC sanoi ehdottavansa minulle kolmea asuntoa työpaikan läheltä, joista saisin valokuvien perusteella valita mieluisani. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että vietän ensimmäisen kuukauden hostperheessä, josta käsin sitten etsin -- toivottavasti AIESECin avustuksella -- huonetta/asuntoa itselleni. Lähtö on vain muutaman päivän kuluttua, eikä vieläkään ole kuulunut mahdollisesta hostperheestäni, joten hieman jännätessä menee!
Diabeetikkona ylimääräistä huolta tuotti myös sairauteni hoito Meksikossa. Olin jo ottanut etukäteen selvää lääkärini kanssa, että Meksikosta saisi käyttämääni insuliinia. Sain tätä varten englanninkieliset reseptit lääkäriltäni. Päädyin kuitenkin ostamaan insuliinit koko vuodelle Suomesta ja hakemaan Kelan korvausta takautuvasti. Näin ei sitten tarvitse pelätä saako Meksikosta tarvittavia insuliineja vai ei. Onnistuin myös saamaan hoitotarvikejakelusta neuloja ja liuskoja koko vuodeksi, joten suuri osa matkatavaroistani tulee menemään diabeteksen hoitovälineisiin... Varasin myös ajat verikokeisiin ja lääkärilleni pari päivää ennen joulua siltä varalta, että pääsisin jouluna käymään kotona. Vaihdoin myös verensokerimittarini sellaiseen, jossa voin kännykässä olevan appin kautta seurata verensokeriani kaaviokäyrien kautta, sekä tilasin apteekista Frio-pussin, joka pitää insuliinikynät kylmänä jopa 45h! Siinä sitten kelpaa kanniskella insuliinia lämpimämmässäkin ilmastossa. :)
Miksi sitten päädyin juuri Meksikoon? Jo monen vuoden ajan olen ollut erityisen kiinnostunut Latinalaisen Amerikan kulttuurista ja haaveillut Latinalaisessa Amerikassa asumisesta. Tämä kiinnostus lähti jo, kun valitsin omaa vaihtokohdettani lukiossa. Tästä kiinnostuksesta johtuen päädyin opiskelemaan espanjan kääntämistä yliopistossa. Nyt kun olen viimeistelemässä tutkintoani International Businessissa, ajattelin, että on viimeinen mahdollisuus nauttia opiskelijoille ja nuorille tarjotuista mahdollisuuksista asua lyhyitä aikoja ulkomailla. Työharjoittelu Latinalaisessa Amerikassa täydentää hyvin molempia tutkintojani. Vaikka espanjaa sujuvasti puhunkin, tuntuu vielä jännittävältä työskennellä espanjaksi, ja juuri tätä työskentelykielitaitoa haluaisinkin parantaa. Työharjoittelupaikassani pääsen tekemään töitä niin USAn kuin Meksikonkin markkinoille, mikä tulee olemaan erityisen mielenkiintoista juuri tänä Trumpin aikana. Uskon, että tästä kokemuksesta tulee olemaan minulle paljon hyötyä tulevaisuudessa!
Eli, seuraava postaus tulee todennäköisesti Mexico Citystä. Nyt nautin vielä viimeisistä Suomi-päivistä :) Tervetuloa lukemaan blogiani! Kommentoi alle, mitä sinä haluaisit kuulla Meksikosta, AIESECin kautta työharjoitteluun lähdöstä, tai muista kokemuksistani! :) Kerro myös luetko mieluummin englanniksi vai suomeksi.
--
In English:
It's almost time to go again! In a few days I will hop on a plane and fly across the ocean to the 20 million inhabitant Mexico City, where I will spend the next year. In this blog I will try to update about my daily life in Mexico City as well as my internship. The blog's name comes from the blogs of my past adventures (Japanista, Granadasta, Serbiasta) and means "From Mexico". Maybe I should have already connected all the blogs to one, but I decided to keep this trend and write purely about Mexico if someone who is thinking about doing an internship in Mexico happens to find their way here.
I will work as a Sales Specialist in a startup and I will be doing sales to the US and Mexican markets. I will write more about what I concretely do after I have a bit better knowledge myself too. The application process was quite easy for me, as I have been active in AIESEC and my contacts eased my process making it a bit faster. I first applied through AIESEC's website to different internships. On the website they ask you to fill in some personal details as well as upload your CV, after which you can apply to different internships all around the world.
However, before I could hear back from any of these internships, my Mexican friend from AIESEC happened to contact me asking when I would be coming to Mexico. I told him I was actually looking for an internship and he asked me to send him my CV. After a few days the responsible for professional internships in his local committee contacted me asking what kind of internship I was looking for and after only a few days he told me he had sent my CV to a company. From the company's side I had three interviews. First with the CEO, then with my direct boss in the US, and lastly I was interviewed in Spanish by the HR department. Within five minutes since I had finished the interview with the HR I got an email saying I was accepted. I still had a few concerns (regarding my personal development and whether the internship) would fit my career plans or not so I skyped the CEO once again. He was able to take care of my concerns so I accepted the position!
After accepting the position, AIESEC started to prepare all the necessary paperwork for my visa. After about a month I received a package from UPS that had a big bundle of papers for the visa. I printed out the visa form from the Mexican embassy's website, had pictures taken, and emailed them to book an interview appointment. The interview itself was super fast. They didn't really ask me anything, as AIESEC's paperwork was very thorough and explained all the necessary details. They took some pictures of me and my finger prints and the interviewer told me excitedly about Mexico City in Spanish and how much I would love it there. 30 minutes after entering the embassy and submitting my application, I walked out with my visa.
AIESEC had told me to wait until I had my visa to buy the flights. I ended up buying flights first to the US and then separately from the US to Mexico, as that was way more convenient and cheaper. Otherwise I would have had to travel over 45 hours! Now the trip takes "only" about 20h. Because I travel through the US, I also had to buy a new ESTA as the old one had expired together with my passport. As for insurance, I could have bought that through AIESEC, but opted to buy a Finnish insurance that I have used previously for the duration of my internship.
The preparations seem to be well on their way, the only thing missing still is the accommodation. Although I am leaving in just a few days, I don't know where I will be living yet. First AIESEC had told me that they would offer a few apartments near my work for me and I could choose from them, but now it seems I will be staying with a host family for the first month and looking for an apartment from there. As the days before my departure get less, I get more and more nervous, but just have to put this one to cultural differences and hope someone will pick me up from the airport! :D
As a diabetic I also had the extra concern of how I would treat my condition in Mexico. I had already previously checked with my doctor that I could get the insulin I use in Mexico and she wrote me English prescriptions for them. However, I opted to buy my medication for the whole year from Finland and to apply for a reimbursement from social security. I also got all of the needles and blood glucose strips for the whole year from my local health center. Seems like half of my luggage will be diabetes stuff :D I also booked a doctor's appointment for Christmas, just in case I can come back for the holidays. I also changed my glucose meter to one that creates charts in an app on my phone for easier tracking and ordered a Frio-pouch that will keep my insulin cold even in a warmer climate :)
So how did I end up choosing Mexico as a location? For many years already I have been especially interested in the culture of Latin America and dreamt of living there. This interest started already when I was choosing the location for my first exchange in high school. The same interest took me to study Spanish translation in university. As I'm now finishing my degree in International Business, I thought that it's the last chance for me to take advantage of the many opportunities offered for students and youth to go abroad. An internship in Latin America compliments well both of my degrees. Even though I speak fluent Spanish, using Spanish in a work environment still makes me a bit nervous, and using Spanish in a business environment is something that I especially would like to develop. In my internship I will be working closely with both the US and Mexican markets, which is super interesting especially at this point of time. I believe this experience will be very beneficial for me in the future!
So, the next post will most likely be already from Mexico City! Now I will enjoy my last days in Finland :) Welcome to read my blog! Please comment below what you would like to hear about Mexico, going on an internship through AIESEC, or anything else related to my experience! :)
Alkaa taas olemaan lähdön hetki ovella. Muutaman päivän päästä astun lentokoneeseen ja lennän valtameren yli 20 miljoonan asukkaan Mexico Cityyn, jossa vietän seuraavan vuoden. Tässä blogissa koitan päivitellä kuulumisiani niin päivittäisestä elämästäni Mexico Citystä, kuin työharjoittelustanikin. Blogin nimi viittaa taas aikaisempien pidempien ulkomailla oleskelujen blogeihin (Japanista, Granadasta, Serbiasta). Ehkä olisi ollut jo aika koota kaikki yhteen blogiin, mutta pysytään nyt vanhassa kaavassa, jos vaikka joku tuleva Meksikoon harjoitteluun lähtevä tänne eksyisi.
 |
| Kuva Wikipediasta |
Meksikolainen AIESEC-ystäväni otti kuitenkin minuun sattumalta yhteyttä ennen kuin ehdin kuulla mistään hakemistani harjoittelupaikoista. Hän kysyi milloin olen tulossa Meksikoon ja kerroin itseasiassa etsiväni juuri harjoittelupaikkaa. Hän pyysi sitten minua lähettämään hänelle CV:ni. Muutaman päivän päästä ystäväni paikallisessa AIESECissa työharjoitteluista vastaava poika ottikin minuun yhteyttä kysyäkseen millaista harjoittelupaikkaa etsin, ja tästä parin päivän päästä hän kertoi lähettäneensä CV:ni yhteen yritykseen. Yrityksen osalta sitten minulla oli kolme haastattelua. Ensin toimitusjohtajan kanssa, sitten USAssa asuvan esimieheni kanssa ja viimeiseksi vielä espanjaksi HR-osaston kanssa. Noin minuutti HR-haastattelun loppumisen jälkeen sain jo sähköpostia, että paikka on minun, mutta halusin vielä selvittää muutaman huolen omalta puoleltani (lähinnä omaan kehitykseeni liittyen ja harjoittelun soveltuvuudesta urasuunnitelmiini), joten skypetin vielä kerran toimitusjohtajan kanssa. Hän vastasi huoliini, joten otin paikan vastaan!
Otettuani harjoittelupaikan vastaan, alkoi AIESEC hoitaa paperisotaa viisumiani varten. Noin kuukauden jälkeen sain kotiini paketin UPSilta, joka sisälsi paksun nipun papereita viisumia varten. Meksikon suurlähetystön sivuilta sain tulostettua itse viisumihakemuksen, jonka täytettyäni kävin ottamassa valokuvat ja varasin sähköpostilla tapaamisen haastatteluun suurlähetystöön. Itse haastattelu meni hyvin nopeasti. Minulta ei kyselty hirveästi oikeastaan mitään, sillä AIESECin papereista kävi kaikki ilmi. Minusta otettiin valokuvat ja sormenjäljet samalla kun haastattelijani kertoi innoissaan Mexico Citystä minulle espanjaksi. Puoli tuntia sen jälkeen, kun olin astunut sisään suurlähetystöön, lähdin viisumi kourassa.
AIESEC oli neuvonut minua ostamaan lentoliput vasta viisumin saatuani, minkä takia kuitenkin lähtö myöhästyi viikolla. Päädyin ostamaan lentoni kahdessa erässä; lennän ensin Reykjavikin kautta Bostoniin ja sitten Bostonista Mexico Cityyn. Tämä tuli loppujen lopuksi kaikkein halvimmaksi, sekä järkevämmäksi -- muut vaihtoehdot olisivat vaatineet n. 45 tunnin matkustamista... Nyt matkani kestää kokonaisuudessaan n. 20 h. Koska matkustan USAn kautta, jouduin myös hankkimaan netistä ESTAn edellisen vanhennuttua vanhan passin kanssa. Vakuutuksen olisin myös saanut AIESECin kautta ostettua, mutta päädyin kuitenkin ottamaan kotimaisen vakuutuksen koko vuodelle.
Kaikki lähtövalmistelut näyttää siis olevan hyvällä mitalla, ainut jännittävä asia on vielä asuminen... Aluksi AIESEC sanoi ehdottavansa minulle kolmea asuntoa työpaikan läheltä, joista saisin valokuvien perusteella valita mieluisani. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että vietän ensimmäisen kuukauden hostperheessä, josta käsin sitten etsin -- toivottavasti AIESECin avustuksella -- huonetta/asuntoa itselleni. Lähtö on vain muutaman päivän kuluttua, eikä vieläkään ole kuulunut mahdollisesta hostperheestäni, joten hieman jännätessä menee!
Diabeetikkona ylimääräistä huolta tuotti myös sairauteni hoito Meksikossa. Olin jo ottanut etukäteen selvää lääkärini kanssa, että Meksikosta saisi käyttämääni insuliinia. Sain tätä varten englanninkieliset reseptit lääkäriltäni. Päädyin kuitenkin ostamaan insuliinit koko vuodelle Suomesta ja hakemaan Kelan korvausta takautuvasti. Näin ei sitten tarvitse pelätä saako Meksikosta tarvittavia insuliineja vai ei. Onnistuin myös saamaan hoitotarvikejakelusta neuloja ja liuskoja koko vuodeksi, joten suuri osa matkatavaroistani tulee menemään diabeteksen hoitovälineisiin... Varasin myös ajat verikokeisiin ja lääkärilleni pari päivää ennen joulua siltä varalta, että pääsisin jouluna käymään kotona. Vaihdoin myös verensokerimittarini sellaiseen, jossa voin kännykässä olevan appin kautta seurata verensokeriani kaaviokäyrien kautta, sekä tilasin apteekista Frio-pussin, joka pitää insuliinikynät kylmänä jopa 45h! Siinä sitten kelpaa kanniskella insuliinia lämpimämmässäkin ilmastossa. :)
Miksi sitten päädyin juuri Meksikoon? Jo monen vuoden ajan olen ollut erityisen kiinnostunut Latinalaisen Amerikan kulttuurista ja haaveillut Latinalaisessa Amerikassa asumisesta. Tämä kiinnostus lähti jo, kun valitsin omaa vaihtokohdettani lukiossa. Tästä kiinnostuksesta johtuen päädyin opiskelemaan espanjan kääntämistä yliopistossa. Nyt kun olen viimeistelemässä tutkintoani International Businessissa, ajattelin, että on viimeinen mahdollisuus nauttia opiskelijoille ja nuorille tarjotuista mahdollisuuksista asua lyhyitä aikoja ulkomailla. Työharjoittelu Latinalaisessa Amerikassa täydentää hyvin molempia tutkintojani. Vaikka espanjaa sujuvasti puhunkin, tuntuu vielä jännittävältä työskennellä espanjaksi, ja juuri tätä työskentelykielitaitoa haluaisinkin parantaa. Työharjoittelupaikassani pääsen tekemään töitä niin USAn kuin Meksikonkin markkinoille, mikä tulee olemaan erityisen mielenkiintoista juuri tänä Trumpin aikana. Uskon, että tästä kokemuksesta tulee olemaan minulle paljon hyötyä tulevaisuudessa!
Eli, seuraava postaus tulee todennäköisesti Mexico Citystä. Nyt nautin vielä viimeisistä Suomi-päivistä :) Tervetuloa lukemaan blogiani! Kommentoi alle, mitä sinä haluaisit kuulla Meksikosta, AIESECin kautta työharjoitteluun lähdöstä, tai muista kokemuksistani! :) Kerro myös luetko mieluummin englanniksi vai suomeksi.
--
In English:
It's almost time to go again! In a few days I will hop on a plane and fly across the ocean to the 20 million inhabitant Mexico City, where I will spend the next year. In this blog I will try to update about my daily life in Mexico City as well as my internship. The blog's name comes from the blogs of my past adventures (Japanista, Granadasta, Serbiasta) and means "From Mexico". Maybe I should have already connected all the blogs to one, but I decided to keep this trend and write purely about Mexico if someone who is thinking about doing an internship in Mexico happens to find their way here.
I will work as a Sales Specialist in a startup and I will be doing sales to the US and Mexican markets. I will write more about what I concretely do after I have a bit better knowledge myself too. The application process was quite easy for me, as I have been active in AIESEC and my contacts eased my process making it a bit faster. I first applied through AIESEC's website to different internships. On the website they ask you to fill in some personal details as well as upload your CV, after which you can apply to different internships all around the world.
However, before I could hear back from any of these internships, my Mexican friend from AIESEC happened to contact me asking when I would be coming to Mexico. I told him I was actually looking for an internship and he asked me to send him my CV. After a few days the responsible for professional internships in his local committee contacted me asking what kind of internship I was looking for and after only a few days he told me he had sent my CV to a company. From the company's side I had three interviews. First with the CEO, then with my direct boss in the US, and lastly I was interviewed in Spanish by the HR department. Within five minutes since I had finished the interview with the HR I got an email saying I was accepted. I still had a few concerns (regarding my personal development and whether the internship) would fit my career plans or not so I skyped the CEO once again. He was able to take care of my concerns so I accepted the position!
After accepting the position, AIESEC started to prepare all the necessary paperwork for my visa. After about a month I received a package from UPS that had a big bundle of papers for the visa. I printed out the visa form from the Mexican embassy's website, had pictures taken, and emailed them to book an interview appointment. The interview itself was super fast. They didn't really ask me anything, as AIESEC's paperwork was very thorough and explained all the necessary details. They took some pictures of me and my finger prints and the interviewer told me excitedly about Mexico City in Spanish and how much I would love it there. 30 minutes after entering the embassy and submitting my application, I walked out with my visa.
AIESEC had told me to wait until I had my visa to buy the flights. I ended up buying flights first to the US and then separately from the US to Mexico, as that was way more convenient and cheaper. Otherwise I would have had to travel over 45 hours! Now the trip takes "only" about 20h. Because I travel through the US, I also had to buy a new ESTA as the old one had expired together with my passport. As for insurance, I could have bought that through AIESEC, but opted to buy a Finnish insurance that I have used previously for the duration of my internship.
The preparations seem to be well on their way, the only thing missing still is the accommodation. Although I am leaving in just a few days, I don't know where I will be living yet. First AIESEC had told me that they would offer a few apartments near my work for me and I could choose from them, but now it seems I will be staying with a host family for the first month and looking for an apartment from there. As the days before my departure get less, I get more and more nervous, but just have to put this one to cultural differences and hope someone will pick me up from the airport! :D
As a diabetic I also had the extra concern of how I would treat my condition in Mexico. I had already previously checked with my doctor that I could get the insulin I use in Mexico and she wrote me English prescriptions for them. However, I opted to buy my medication for the whole year from Finland and to apply for a reimbursement from social security. I also got all of the needles and blood glucose strips for the whole year from my local health center. Seems like half of my luggage will be diabetes stuff :D I also booked a doctor's appointment for Christmas, just in case I can come back for the holidays. I also changed my glucose meter to one that creates charts in an app on my phone for easier tracking and ordered a Frio-pouch that will keep my insulin cold even in a warmer climate :)
So how did I end up choosing Mexico as a location? For many years already I have been especially interested in the culture of Latin America and dreamt of living there. This interest started already when I was choosing the location for my first exchange in high school. The same interest took me to study Spanish translation in university. As I'm now finishing my degree in International Business, I thought that it's the last chance for me to take advantage of the many opportunities offered for students and youth to go abroad. An internship in Latin America compliments well both of my degrees. Even though I speak fluent Spanish, using Spanish in a work environment still makes me a bit nervous, and using Spanish in a business environment is something that I especially would like to develop. In my internship I will be working closely with both the US and Mexican markets, which is super interesting especially at this point of time. I believe this experience will be very beneficial for me in the future!
Hieno blogi on taas alkanut�� , seuraan sitä ahkerasti.Kaikkea hyvää matkallesi�� t.Liisa
VastaaPoista